Jazz 20 ry sai alkunsa Rauhalan legendaarisista jameista, joita Oulun yliopiston ylioppilaskunnan jazzklubi järjesti Rauhalassa 1960- ja 1970-lukujen taitteessa.

Oulun legendaariset jamit

Varsinainen jazzmusiikin jamitoiminta Oulussa alkoi vuonna 1967. Jameja isännöi Oulun Yliopiston Ylioppilaskunnan Jazzklubi, jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli ylioppilaskunnan pääsihteeri teekkari Lauri Lietsalmi. Klubin toiminnan aikana oululainen jazzelämä sai valtakunnallisesti mittavat puitteet. Alusta asti jameista muodostui legendaarisia tilaisuuksia. Vähitellen ylioppilastalo Rauhalan jamien ja konserttien maine levisi ympäri Pohjoismaita, ja maineikkaita solisteja oli paljon. Moni etelän bändi pyrki järjestämään vapaaillan maanantaiksi lähelle Oulua päästäkseen mukaan jameihin, joiden tunnelmaa ei oikein missään muualla pystytty tavoittamaan. Lähes säännöllisiä vieraita olivat kitaristi Herbert Katz, rumpali Matti Koskiala ja saksofonisti Seppo Rannikko. Näissä Rauhalan jameissa vieraili käytännöllisesti katsoen koko Suomen jazzeliitti ja monia tunnettuja ruotsalaisia muusikoita.

Jamit jatkuivat menestyksellisesti vielä vuoteen 1972 asti Rauhalassa, ja suosio seurasi mukana siirryttäessä uuteen paikkaan, Tekniikan Ylioppilaat ry:n omistamaan Torikadun Rattori Lupiin. Jamien suosion ollessa parhaimmillaan tässä samassa paikassa perustettiin uusi jazzyhdistys Jazz 20 ry.

Jazz 20 ry:n perustaminen

Julkisen tuen täydellinen puuttuminen ja vapaaehtoisen työvoiman väsyminen aiheuttivat Ylioppilaskunnan Jazzklubin toiminnan laantumisen. Se ei kuitenkaan merkinnyt oululaisen jazzelämän kuolemaa. Tarve jami- ja konserttitilaisuuksien järjestämiseen sai aikaan Jazz-20:n perustamisen.

Yhdistyksen perustamiskokous pidettiin 23.1.1973 Rattori Lupilla. Läsnä oli tällöin 20 jazzin harrastajaa, ja siitä johtuu yhdistyksen nimi, Jazz-20. Toimintavuoden loppuun mennessä jäseniä oli 61. Yhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana toimi Stig Forsman, varapuheenjohtajana Seppo Nuortimo, rahastonhoitajana Terho Piirala, sihteerinä Matti Fagerholm, jäseninä Pentti Hiltula ja Kari Nettamo sekä varajäsenenä Lauri Lietsalmi.

Yhdistyksen ensimmäinen vuosikokous pidettiin 30.11.1973 Ravintola Rattorissa. Pian sen jälkeen, 11.12.1973, laadittiin Jazz 20:n virallinen perustamisasiakirja ja jätettiin ilmoitus yhdistysrekisteriin 18.12.1973. Saman tien liityttiin jäseneksi Suomen Jazzliittoon. Perustamisasiakirjan allekirjoittivat Kari Nettamo, Matti Fagerholm, Kari Alenius, Seppo Törmänen, Jouni Suistola, Eino Pikkarainen ja Mika Heikura. Yhdistyksen johtokunnan vuodelle 1974 muodostivat edellä mainitut seitsemän perustajajäsentä ja varajäsenenä Stig Forsman. Hallituksen puheenjohtajana toimi Matti Fagerholm ja varapuheenjohtajana Eino Pikkarainen. Jostakin syystä rekisteröinnin käsittely Helsingissä viipyi puolitoista vuotta, ja yhdistys merkittiin rekisteriin 29.7.1975.

Ensimmäisen vuoden toiminta oli erittäin ahkeraa. Vuoden 1973 johtokunta kokoontui 18 kertaa. Toiminta keskittyi järjestön organisaation kehittämiseen ja Jazz-20:n nimen vakiinnuttamiseen toimivana yhdistyksenä. Uusi yhdistys saikin runsaasti huomiota televisiossa, radiossa ja lehdistössä. Yhdistyksen näkyvimpänä toimintamuotona oli jamitilaisuuksien järjestäminen. Niitä järjestettiinkin 22 kertaa.

Yhdistys järjesti yhdessä Oulun Kesäyliopiston kanssa 26-28.6.1973 popjazzseminaarin, jossa opettajina olivat Pekka Gronow, Ilpo Saastamoinen, Seppo Paakkunainen, Heikki Virtanen ja Esko Rosnell. Muutakin koulutustoiminta oli: Paroni Paakkunainen piti esitelmän 29.4. aiheesta jazzin kehitys viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Kuulijoita oli noin 200. Andreas Fekete piti esitelmän 9.9. traditionaalisesta pianomusiikista jazzin saralla. Jukka Isotalo piti filmi-illan tunnetuista jazzmuusikoista 29.3.

Yhdistys päätti jo toiminnan alkuvaiheessa avustaa taloudellisesti oululaisia jazzmuusikoita mahdollisuuksien mukaan. Stipendejä jaettiin yhteensä 1200 markkaa ja saajia oli seitsemän. Suurin stipendi oli 450 markkaa huilun hankintaa varten ja pienin 50 markkaa oppikirjojen hankintaan.

Valtakunnalliset Jazzpäivät Oulussa

Ehkä suurin ponnistus vasta aloittaneelle yhdistykselle oli Valtakunnallisten Jazzpäivien järjestäminen Oulussa 27.-28.10.1973.

Suomen Jazzliitto kirjoitti Valtion säveltaidetoimikunnalle 18.10.1973: "Jazzliitto on päättänyt sijoittaa keskeisen vuotuisen tapahtuman, Jazzpäivät, Ouluun. ... Tämän tapahtuman kohdalla liitto on yleensäkin pyrkinyt pois Helsinki-keskeisyydestä, ..." "Oulussa jazzin harrastus näyttää olevan varsin vireätä tällä hetkellä ja Jazzliiton tarkoituksena onkin yrittää osaltaan vetää yleistä ja eritoten Pohjois-Suomen kulttuuripiirien ja julkisen vallan huomiota näiden harrastajien idealistisiin ponnisteluihin ja koko jazzmusiikin kenttään." Kirjeessä Jazzliitto pyytää, että säveltaidetoimikunta lähettäisi edustajansa tähän tilaisuuteen esitelmöitsijäksi ja paneelikeskustelun asiantuntijajäseneksi.

Toisaalla Jazzliitto tiedotti: "Jazzpäivien sijoittaminen Ouluun toivottavasti osaltaan parantaa edelleen asiantilaa Pohjois-Suomessa, varsinkin kun on toiveita saada vakinainen big band Kajaaniin alueorkesterikomitean mietinnön mukaan. Musiikkipolitiikkaa käsitelläänkin päivien ohjelmassa: Sunnuntai-iltapäivänä on esitelmä ja paneelikeskustelu, johon on pyydetty varsin arvovaltainen asiantuntijajoukko. Spesialisti Ilja Saastamoinen alustaa."

Jazzliiton motiivit tapahtuman sijoittamiseksi Pohjois-Suomeen olivat siis vahvasti musiikkipoliittiset. Jazz 20 ei tuolloin vielä edes kuulunut Suomen Jazzliittoon, mutta kutsun imarteleva sävy sai yhdistyksen tarttumaan tarjoukseen.

Valtakunnallisten Jazzpäivien ohjelma oli seuraavanlainen:

Yrjö-patsaan sai Seppo "Paroni" Paakkunainen. Kokonaisuutena päivät onnistuivat hyvin siihen nähden, miten lyhyt aika järjestelyihin oli varattu . Sen sijaan suuri pettymys olivat järjestäjille koituneet suuret tappiot, joiden sanottiin raunioittaneen yhdistyksen talouden. Asiasta lähetettiin liitolle kovasanaisia kirjeitä ja uumoiltiin, että kohta ei jazzpäiville löydy enää vapaaehtoisia järjestäjiä. Näin sitten osittain kävikin, vaikka asiat vähitellen kehittyivät parempaan suuntaan.

Jaakko Eloranta